Täälä viikolla sain vihdoin aikaiseksi tehdä itselleni sen oikean hopeakäsikorun. Ehkä aurinko ja kevät ovat tuoneet uutta puhtia! Kahden metrin pituinen ja 1mm paksuinen hopealanka taittui käden käänteessä muinaisketjuksi.
Tässä on aikaisemmin tekemäni feikki hopeakoru oikean hopean vierellä. Ei juurikaa erotu toisistaan (ainakaan kuvissa), mutta jos molempia pitäisi koko ajan ranteessa parisen kuukautta, niin kyllä äkkiä huomaisi kumpi sitä oikeaa hopeaa olikaan.
Kuvailin myös aikaisemmin äidilleni tekemää kaulakorua. Tämäkin tavallista muinaisketjua 1mm hopealangasta. Alemmassa kuvassa kaikki korut.
Hopealankaa ostaessani (ennen joulua) olin yllättynyt, miten paljon hopean hinta on taas noussut, ihan harmittaa. Mutta silti ainakin vielä tämä on yksi harvoista harrastuksista jonka tuloksena on jotakin, mikä on halvempaa tehdä itse kuin ostaa. Nykyäänhän paidankin ompelu vaatii enemmän aikaa ja rahaa kuin valmiin rätin ostaminen kaupasta, mikä on sääli, mutta totta. Laadusta tosin ei usein ole kaupan vaatteissa tietoakaan. Hopeakorut sentään ovat yleensä laadukkaita, oli sitten kyseessä itsetehty tai ostettu. Ja niissä säilyy arvo, itsetehdyissä vielä tunnearvokin!
